Eilen tuli puuhailtua Vilin koirakaverin Pikon kanssa metsässä. Vauhtia riitti vaikka metsän huimat hajut meinasikin viedä painista poispäin aina silloin tällöin. Siellä riekkumisen jälkeen lähettiin kotia spagettia väsäilemään, Vili innokkaasti auttoi keittiössä, pienet taka-ajatukset ruuan suhteen vaan mielessä. illalla saatiinkin taas seuraa samaisesta Pikosta, kun se tuli meille iltahoitoon. Kyllä energiaa vielä molemmilla riitti iltaotteluihin. Siinä ne peuhas pitkän tovin, kunnes Vili luovutti. Kyllä uni maistui.