Eilen ilalla lähettiin vilin kanssa iltalenkille ja uskalluuttiin menemään jäällekkin sen jälkeen kun oltiin varmistettu puhelin soitolla kihlatulta, että varmasti kestää. Siellähän sitten oli hyvä mennä kun irtikin pysty pitämään ja samalla oli tietysti oiva tilaisuus harjottaa korvien kuuntelutaitoa. Annoin aina vapaana viipsottaa pitkän matkaa, ja tein yllätys huutoja esim. sivulle, vieressä, tänne. Nätisti vili osas tulla vaikka muita koiriakin tuli vastaan. sitten sattui tulemaan joku mies vastaan, jolla oli sukset jalassa. Se oli varmaan ensimmäinen kerta kun Viliä tuli hiihtäjä vastaan. Se ihmetteli Jo kaukaa ja kallisteli päätään, Oli ihan kummissaan ja vähän haukahtikin kun hiihtäjä tuli  tarpeeksi lähelle. Otin sen sitten sivulle istumaan, mutta kun ei pokka meinannu pitää kun nauratti vaan miten voi maailma noin ihmeellinen toisen mielestä.